Road trip 2017 (osa 1)

Kotiuduttiin tämän vuoden / kesän autoilulomalta sunnuntaina. Ajattelin hieman muistella matkaa ... näkövinkkelinä on koirien kanssa matkustaminen.

Reissu oli Kikin (1v +) ensimmäinen telttailuloma, Nemille matkustelu oli toki jo tuttua puuhaa, mutta vanhana (12v + ) koirana jo paikoitelleen hieman rankkaa ts se väsyi herkemmin kuin aiemmin ja oli välillä hieman kärttyisä sen vuoksi.

Toimenpiteitä mitä piti tehdä ennen reissua koirien vuoksi:

• ostaa matolääkkeet (saisi niitä muistakin maista, mutta kätevämpää oli kun ne oli valmiiksi mukana)
• varmistaa, että koirien rokotukset olivat ajantasaiset. Käytännössä tarkoitti siis sitä, että keväällä annoin Kikille ensin matolääkkeet ja siitä parin viikon päästä käytin sen rokotuksilla (sen rokotus olisi vanhentunut joskus kesäkuun puolen välin paikkeilla) 
• ostaa reissuun soveltuvaa punkkilääkettä (Bayavantic)
• ilmoittaa Ruotsin tullille milloin (ja mistä rajan ylityspaikasta) koirat tulevat Ruotsiin (eli koirien passi- & sirunumerot, rotu ja millä tullaan eli auton rekisterinumero)

Ensimmäinen reissupäivä - perjantai 9.6

Autoa oltiin pakkailtu hieman jo aiemmin, lopullinen pakkailu tehtiin perjantaina ennen matkalle lähtöä. Normaalisti Kiki on matkustanut auton takaosassa olleessa häkissä, mutta tällä kertaa päädyttiinkin laittamaan matkalaukut jne peräkonttiin ja koirat sijoitettiin takapenkille. Takapenkkien jalkatilaan laitettiin telttailutarvikkeet ja niiden päälle muutama viltti; näin koirille saatiin isompi tila matkustamiseen eivätkä ne tippuneet monttuun (ts jalkatilaan) missään välissä. Kikille takapenkillä yhdessä "isosisko" Nemin kanssa oleskelu oli yhtä juhlaa. Ennakkoon pelkäsin, että mitenkähän käy eli malttaako Kiki olla aloillaan ja yrittääkö se tunkea etupenkille / minne vaan. Pelkoni oli turha, ihan alkumatkasta se jotain sääti takapenkillä, muutoin matkusti todella hienosti. Nemi oli se joka sähtäsi ikkunasta toiseen, oli tunkemassa etupenkille jne ... 

Kiki ensimmäisenä reissupäivänä auton takapenkillä. 

Ensimmäisenä päivänä ajettiin kotoa Skellefteåån, jossa stopattiin ensin päätien vierellä olevaan ostoskeskukseen. Minä käytin koirat kävelyllä ja Eetu kävi muutamassa kaupassa. Sieltä sitten ajeltiin ensimmäiseen majoitukseemme eli hotelli Scandic'iin. Alkumatkalle oli siis varattu hotelliöitä, pari ensimmäistä sopivien etäisyyksien päässä toisistaan (rytmitettiin matkan tekoa kohtuullisilla ajopäivillä). Skellefteån Scandic oli entuudestaan tuttu hotelli, tosin koirien kanssa ei oltu siellä aiemmin yövytty. Koirista piti maksaa 200 kruunua per yö.

Ruotsin puolelle ajettiin siis normaaliin tapaan Torniosta, jossa ei ollut sen ihmeempiä rajamuodollisuuksia koirian suhteen kuin ennenkään. Koska tulli-ilmoitus oli tehty etukäteen saimme ajaa normaalia reittiä ns vihreää linjaa.

Illalla käytettiin koiria kävelyllä, hotellilta ei ollut pitkä matka joen rantaan. Kamera ei sattunut matkaan, mutta maisemat olivat idyllisiä puutaloja rannassa ja mukavia puistokatuja. Hotellin likeltä löytyi siis hyvät reitit koirien kävelyttämiseen, vaikkakin jonkin verran joutui / sai kulkemaan kaupunkimaisemassa. Myöhemmin illalla käytin koirat vielä erikseen iltapissatuslenkeillä; molemmat käyttäytyivät oikein nätisti ja sää oli varsin hyvä (sopivan lämmin, ei liian kuuma, ei satanut, ei ollut ötököitä häiriöksi). 

Kiki Skellefteån hotellissa (olisi halunnut syödä mun katkarapuleivän ;) )

Koti - Skellefteå 380,6 km

Toinen reissupäivä - lauantai 10.6

Aamulla Eetu käytti koirat lenkillä, jonka jälkeen pesin niiden tassut ja ne saivat aamuruokansa. Itse käytiin aamupalalla, pakattiin tavarat ja kirjauduttiin ulos hotellista ja jatkettiin matkaa. Suunniteltiin, että oltaisiin lenkitetty koirat Höga kustenin tienoilla, mutta p-paikka / ulkoilutusalue, jolle ajettiin oli remontissa / tietyön valtaama, joten se siitä sitten ... Lopulta koirat pääsivät pissalle jollain tien varrella olleella perus-p-paikalla.

Uumajaa kun oltiin ohittamassa, niin jossain ohitustien lukuisista rondelleista (=liikenneympyrä) huomasin, että Kikin pää on ulkona autosta. Että mitä %&%&E/! Sain koiran takaisin autoon sisälle ja Eetu sulki kuskin ovessa olleesta napista takapenkin ikkunat. Oli sitten pikkukoira sopivasti pomppinut/painanut ikkunan avausnappulaa ... Hieman hirvitti, eipä sitten ollut tullut mieleen, että niinkin voisi käydä. Tämän jälkeen koko loppumatkan pidettiin sekä ovia että ikkunoita lukittuina, jos pysähdyttiin ja toinen jäi koirien kanssa autoon niin lukitus otettiin pois päältä, jotta (etu)ikkunat sai auki ettei autoon paistunut. Toki myös ovien lukitusta käytettiin tarpeen mukaan päällä / ei-päällä. 

Toiseksi yöksi ajettiin Bollnäsiin, taas majoituimme Scandicissa. Bollnäs sijaitsee hieman irti rantatiestä, mutta olimme valmiit sen mutkan tekemään, mikä oli ihan viisas päätös. Kaupunki vaikutti pieneltä ja kivalta. Hotellin ympärillä oli paljon nurmialueita ja siitä lähti hyvät kävelytiet, joten koirien lenkitys sujui siellä todella näppärästi. Hotellissa myös panostettiin koiriin, joten koiramaksun maksaminen ei tuntunut niin pahalta lisäkustanteelta. 

Skellefteå - Bollnäs 571,8 km

Kolmas reissupäivä - sunnuntai 11.6

Samat aamurutiinit kuin edellisenäkin päivänä eli Eetu lenkitti koirat, minä pesin niiden tassut ja annoin aamuruuan. Omien aamutoimien jälkeen kirjauduttiin hotellista ulos ja jatkettiin matkaa kohti Tukholmaa. Koska ajomatka oli tuolle päivälle lyhyempi niin pysähdyttiin välillä Vanhassa Uppsalassa kävelyttämässä koirat. 

Tukholmassa jatkettiin hotellilomailua, tällä kertaa majoituttiin kivikylään melko keskustaan. Hotelli oltiin kuitenkin valittu niin, että lähellä olisi joku puisto missä käyttää koiria kävelyllä. Hotelli olikin ihan Humlegårdenia vastapäätä. Puisto osoittautui yllättävänkin isoksi melko vilkasliikenteiseksi paikaksi. Ennen kuin saimme hotellihuoneemme niin käytiin pikkukävelyllä (koirat eivät saaneet olla hotellin aulassa eli emme voineet odottaa sitä vajaata tuntia sisätiloissa), koirien iloksi lähipuistosta löytyi myös koira-aitaus - tai itseasiassa kaksi aitausta. Toinen koirapuistoista oli tyhjillään, joten käytettiin tilaisuus hyväksi ja koirat pääsivät pieneksi hetkeksi iloittelemaan ilman hihnoja. 

Scandic Anglais'issa ei joko ollut jäljellä tai ei saanut ollenkaan viedä/tuoda koiria perushuoneisiin eli jouduimme ottamaan hieman tasokkaamman huoneen, koska koirat. Näinpä ollen asuimme muutaman päivän ajan seitsemännessä kerroksessa huoneessa, jossa oli oma parveke (jonne minä en uskaltanut mennä, enkä päästää sinne koiria) ja normi makuuhuoneen lisäksi pieni lisätila (jossa oli kahden istuttava sohva, sohvapöytä ja seinä-tv). Koirat, Nemi etenkin, tykkäsivät makoilla siinä sohvalla. 

Tukholmassa koirille laitettiin punkkilitkut selkään (Nemille kahteen kohtaan, Kikille kevyempänä koirana vain yhteen paikkaan).

Illalla käytiin hieman pidemmällä kävelylenkillä ihmettelemässä normaaleja turistinähtävyyksiä. Tuolla kierroksella oli enemmän kivikatuja, paljon ihmisvilinää ja vähemmän nurmialueita koirille. Hienosti koirat silti käyttäytyvät ja jaksoivat kulkea ison kaupungin ihmisvilinässä, mitä nyt Kikiä maalaiskoirana hieman tympäisi jumittua paikoilleen silloin tällöin (liikennevaloissa). 

Bollnäs - Tukholma 279,3 km

Neljäs ja viides reissupäivä - maanantai 12.6 & tiistai 13.6

Sekä maanantai että tiistai aamuina Eetu käytti koirat lenkillä, mä pesin niiden tassut ja annoin aamuruuat. Käytiin vuoronperään aamupalalla (ei haluta jättää koiria yksinään huoneeseen) ja Eetu lähti sitten erääseen konferenssiin päiviksi. Koirien kanssa oleskelin huoneessa ja käytin niitä kumpanakin päivänä ulkona ihmettelemässä suurkaupungin meininkiä. Lähipuistossa oli paljon koiria, jotka ihan vain Nemin kiusaksi olivat enimmäkseen vapaina. Nemi oli selvästi hieman rasittunut suurkaupungin kaikista virikkeistä, mutta Kiki sen sijaan hämmästytti sillä kuinka helppo sen kanssa oli liikkua. 

Hotellihuoneessa reenattiin välillä jotain pientä, esim noutoa - josta Kiki oli todella innoissaan. 

Alkuillasta kun Eetu oli tullut takaisin käytiin taas yhdessä kaupunkikävelyillä ja myöhemmin illalla ennen nukkumaan menoa käytin koirat vielä erikseen iltapissalla lähipuistossa. Nemi oli iltaisin ulkona rennomman oloinen, kenties siksi kun oli vähemmän ihmisiä & koiria liikenteessä, joten reenailin sen kanssa tokojuttuja (jääviä, seuraamista, kaukoja siis lähinnä) ja mummokoira oli aika tohkeissaan yhteisestä toiminnasta :-)

0 km


(tarina jatkuu myöhemmin, uudessa postauksessa)