Normimeininki, käytin koirat aamulenkillä kävellen jotain saksalaista omakotitaloalueen katua pois päin leirintäalueelta ja sitten kun koirat oli tehneet tarpeensa käännyin takaisin päin. Yksi toinen koiranulkoiluttaja nähtiin, joku mies joka talutti bordercollieta. Mies tervehti minua ranskaksi. Reissussa sitä oppi tavakseen sanoa jonkun huomen/päivää kohteliaisuuden milloin milläkin kielellä - jotkut tuntuivat sanovan omallaan. Itsestä tuntui, että jos sanoisin "huomenta" niin juur kellään ei olisi aavistustakaan siitä mitä olisin sanonut ...
Oli miten oli. Aamu oli aurinkoinen. Koirat saivat lenkkinsä ja aamupalansa. Teltta ja muut tavarat päätyivät taas järjestyksessä autoon. Kävimme pesulla ja jatkoimme matkaa. Palattiin pikkuteitä - joiden varrella oli paljon joulukuusi viljelmiä - takaisin nro 1 moottoritielle, jota ajettiin kohti Bremeniä, ei kuitenkaan menty ko kaupunkiin vaan ohitettiin se ja käännyttiin motarille 28 kohti Oldenburgia. Oldenburgin nurkilla vaihdettiin taas tietä, jota pitkin ajeltiin rannikolle Wilhelmshaven -nimiseen kaupunkiin.
Wilhelmshavenissa ajettiin kaupungin keskustaan, hetken tuntui, että oliko se virheliikku - mutta kun oltiin saatu auto johonkin parkkitaloon ja päästiin kävelylle kaupungin keskustaan niin paikka vaikuttikin ihan kivalta. Taas oli kuuma päivä, joten kannoin selässä reppua jossa oli muutama pullo vettä ja juomakupit koirille - muutamaan otteeseen kaupunkikävelyn aikana pysähdyttiin antamaan koirille juotavaa. Tuo käytäntö on opittu kantapään kautta, eräänä kesänä Eetu sai käydä useammassa liikkeessä Kölnin keskustassa ennen kuin löysi jonkun astian (en muista ostiko vai saiko jostain jonkun muovikipon) ja vettä kun oli hillitön helle ja koirilla melkoinen jano ... Nykyisin sitä hiostaa repulla selkänsä ennemmin kuin ahdistuu kun koirilla on jano eikä vettä mailla eikä halmeilla.
Wilhemshavenista lähdettyämme jatkoimme pienempiä teitä tutustuen tuohon osaan Saksaa, jonka ranta kuuluu Vattimeren kansallispuistoon (Unesco). Käytiin muutamissa pikkukaupungeissa / kylissä (Schillig, Harlesiel, Carolinensiel). Sää oli liian kuuma, joten pitkään ei missään turisteltu.
Käytiin myös katsomassa rantaa. Tosin tehtiin siellä u-käännös ja räpsästiin muutama kuva samalla. Saksalaisille ranta on sitten ehkä vähän jännenpi juttu? Rannassa oli suuren suuri (maksullinen) parkkialue ja sitten aita ja satoja karavaanareita - näky sinällään oli aika huvittava (kuvassa siitä vain murto-osa), muttei niin hauska että oltaisiin haluttu maksaa parkkimaksu ja ihmetellä paikkaa pidempäänkin.
Kun oltiin aikamme ihmetelty pieniä kyliä ja saksalaista maaseutua niin otettiin suunnaksi ensin Aurich ja sitten Leer, joihin kumpaankaan ei menty vaan jatkettiin Hollannin puolelle ja ajeltiin kohti Groningenia. Karttakirjasta olin katsellut, että minne siellä oli niille seuduille merkitty leirintäalueita eli että mistä päin kannattaisi alkaa campingia etsimään. Yksi hukka tehtiin ennen kuin yöpymispaikka löydettiin jostain Harenin läheltä. Leirintäalue jäi itsellä mieleen sammakoiden kurnutuksesta (ovat äänekkäitä otuksia, varsinkin jos niitä on paljon), Nemi muistanee paikkaa lämmöllä kun siellä oli koirauimaranta (jonne se pääsi) ja Kiki ehkä tykkäsi syödä nurmikolta kaniinin kakkaa ja katsella vuohia aitauksessa.
405,7 km
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti